Sivuston kokoversioon
  • Torstai 19.4.2018
  • Haetaan nimipäiviä

Olennaisesta ja tärkeästä käytävä laaja keskustelu

Piispantarkastuksen loppupuheenvuorot kuultiin Mynämäen kirkossa messun jälkeen. Kuvassa vas. asessori Kaisa Huhtala, piispa Kaarlo Kalliala ja notaari Tiinakaisa Honkasalo.
Piispantarkastuksen loppupuheenvuorot kuultiin Mynämäen kirkossa messun jälkeen. Kuvassa vas. asessori Kaisa Huhtala, piispa Kaarlo Kalliala ja notaari Tiinakaisa Honkasalo.
16.4.2018 klo 12:25

Sari Honkasalo
Piispantarkastus päättyi Mynämäessä sunnuntain messun jälkeen kuultuihin loppupuheenvuoroihin. Piispa Kaarlo Kalliala oli tyytyväinen seurakunnassa tehtyihin strategiaan ja kiinteistö- ja henkilöstösuunnitelmiin, mutta toivoi vielä käytävän laajaa ja perusteellista keskustelua siitä, mikä on tärkeää ja olennaista, jotta asioista syntyy yhteinen ymmärrys ja realistinen kuva.

Seurakunnan talous on vakaa, mutta suurena haasteena on Mynämäen kirkon paanukaton uusiminen. Kallialan mielestä kirkko on hieno ja arvokas jalokivi, joka pitää pitää kunnossa. Siihen hänellä ei kuitenkaan ole kantaa, pitäisikö katteena säilyttää paanut, joka on kalliimpi vaihtoehto, vai vaihdetaanko peltikattoon.

– Jos seurakunta löytää rahoituksen niin ettei remontti raunioita kaikkea muuta toimintaa, niin ilman muuta olisin ilahtunut, jos paanukatto pystyttäisiin pitämään, Kalliala totesi mediahaastattelussa perjantaina.

Asia nostettiin esille myös sunnuntain loppupuheenvuoroissa.

– Ideoimme perjantaina luottamushenkilöiden ja työntekijöiden keskustelussa, että voisiko olla sellainen "katollisen kirkon ystävät" -ryhmä, joka ottaisi rahankeruusta vastuuta ohi seurakunnan budjetin, Kalliala kertoi.

Yhtenä vaihtoehtona on luopua vähällä käytöllä olevista toimitiloista.

– Niistä voidaan saada rahaa tai ainakin säästää ylläpitoon menevää rahaa. Näkökulmaksi kannattaa ottaa se, että luovutaan jostakin tilasta, jotta pystytään tekemään hyvää työtä muualla, Kalliala muistutti.

Asessori Kaisa Huhtala luonnehti seurakunnalla olevan ihailtavan poikkeuksellisen runsas kiinteistömassa.

– Se asettaa seurakunnalle haasteita ja vaatii luottamushenkilöiltä paljon aktiivista kannanottoa, Huhtala totesi.

Sekä asessori että piispa pitivät hyvänä asiana sitä, että seurakunnassa on tehty kiinteistöistä suunnitelma, jossa ne on luokiteltu neljään kategoriaan, jossa toisessa päässä ovat ne, jotka pitää ehdottomasti säilyttää ja toisessa ne, joista pitäisi päästä eroon.

Yksi pohdittava on esimerkiksi leirikeskuksen tulevaisuus: pidetäänkö paikka, johon monella on tunnesiteitä vai luovutaanko siitä ja pidetään leirejä eri paikoissa.

Seurakunnan kolme messuyhteisöä ovat Huhtalan mukaan vahvuus, mutta myös haaste, koska kaikissa ei nykyisillä pappisresursseilla ole mahdollista pitää niin säännöllistä toimintaa kuin ehkä toivottaisiin.

Niin asessori kuin piispakin rohkaisivat seurakuntaa entistä enemmän osallistamaan eri-ikäisiä seurakuntalaisia jumalanpalveluksien toimittamisessa. Laajempi yhteisen tekemisen toive on tullut esille myös eri-ikäisten seurakuntalaisten puolelta.

– Lapsetkin oppivat ja osaavat. Mahdollisuudet ovat paljon suuremmat kuin mitä me olemme ajatelleet, Kalliala painotti.

Kappeliliitokset ovat seurakunnissa onnistuneet vaihtelevasti, ja siksi piispa halusi Mynämäessä tutustua erityisesti siihen, miten Karjalassa ja Mietoisissa asiat sujuvat.

– On kappeleita, joissa jäädään oppositioasetelmaan ja surraan loppumattomiin ja ajatellaan että siitä on jotakin hyötyä. Mynämäen liitokset eivät näytä ollenkaan sen kaltaisilta. Täällä esille tuli vahva ja myönteinen paikallisidentiteetti, mutta siinä ei ole vastakkainasettelua vaan iloa siitä mihin kuulutaan, Kalliala totesi.

Seurakunta saa piispantarkastuksesta myöhemmin raportin, jossa on sekä piispan että asessorin huomioita sekä notaarin kuvaukset käydyistä keskusteluista. Seurakunnalla on sitten vuosi aikaa vastata raporttiin.

Kalliala muistuttaa, että raportissa voi olla asioita, joita kehotetaan tarkastelemaan uusiksi mutta paljon myös sellaista, joka on hienosti hoidettua ja jota seurakunnan kannattaa jatkaa.

– Työskentelytapa on sellainen, että katsotaan eteenpäin. Piispantarkastuksen tarkoitus on tukea seurakuntaa. Toivomme, että piispantarkastuksesta on sellaista hyötyä, joka kantaisi enemmän kuin sen vuoden.