Sivuston kokoversioon
  • Torstai 19.4.2018
  • Haetaan nimipäiviä

Vehmaan markkinat Ruotsin vallan aikana

Raha liikkui markkinoilla, vaikka vaihtokauppaakin voitiin tehdä. Yhdeksän taalarin setelissä 1760-luvulta ilmoitetaan ruotsinkielisten tekstien lomassa suomeksi nimellisarvo: ”Yhdexen D:ri Kupar raha”.
Raha liikkui markkinoilla, vaikka vaihtokauppaakin voitiin tehdä. Yhdeksän taalarin setelissä 1760-luvulta ilmoitetaan ruotsinkielisten tekstien lomassa suomeksi nimellisarvo: ”Yhdexen D:ri Kupar raha”.
3.4.2018 klo 13:15

Historia

Vanhat käräjäpöytäkirjat ja muut lähteet kertovat Vehmaan kirkonkylässä 1600- ja 1700-luvuilla määräpäivinä pidetyistä markkinoista. Vehmaan vuotuisten markkinoiden ajankohta oli pitkään heinäkuun keskivaiheilla ja siirrettiin sitten tammikuulle.

Vehmaalla pidetyistä markkinoista on yksi tieto vuodelta 1625. Silloin muutamien markkinoiden lakkauttaminen oli vireillä. Oli aikeena samalla tehdä loppu niin Vehmaan, Mynämäen kuin Lokalahdenkin maalaismarkkinoista. Siten koetettiin ohjailla kaupankäyntiä Uudenkaupungin eduksi. Lakkautuspäätösten toimeenpano ei kuitenkaan toteutunut; Vehmaallakin markkinoita pidettiin aina vain. Ihmiset olivat tottuneet saapumaan markkinoille tiettyinä aikoina tietylle paikalle. Eikä maakunnan väki oikein tahtonut ottaa onkeensa mielenkiintoisia markkinoita kieltäviä viranomaismääräyksiä.

Vehmaan markkinoiden ikää ei tunneta edes suunnilleen. Jonkinlaista asiayhteyttä keskiaikaan on nähty siinä, että Vehmaan markkinoiden vanha ajankohta oli heinäkuun 13. päivä. Se päivä on ollut aikoinaan kalentereissa pyhän Margaretan muistopäivä; ja pyhää Margaretaa taas on havaittu pidetyn keskiajalla Vehmaan kirkon suojeluspyhimyksenä. Jos suojeluspyhimyksen päivään liittyi paikallisia väenkokouksia, se antoi mahdollisuuksia markkinakaupalle. Se, että nykyisin heinäkuun 13:s ei ole Margaretan päivä, liittyy 1700-luvulla almanakoissa tehtyyn nimipäivän siirtämiseen.

Monet almanakat, esimerkiksi vuosille 1708–1710 tehdyt, mainitsivat Vehmaan markkinat. Kaikkia markkinoita ei aina merkitty almanakkoihin. Vuoden 1739 almanakka ei ilmoittanut Vehmaan markkinoista, mitkä kuitenkin myös sinä vuonna pidettiin. Joitakuita näet oli haastettu käräjille heidän oltuaan 13.7.1739 vähäpätöisessä tappelussa Vehmaan markkinoilla. Yksi siinä tappelussa olleista oli vehmaalainen sotamies, yksi isäntä Taivassalosta ja yksi renki Kalannista.

Markkinapaikka Vehmaalla oli emäkirkon mäellä. Sitä tarkempia viitteitä markkinapaikan sijainnista ei ole helppoa löytää. Kuitenkin käräjäpöytäkirjoissa on merkintä, että markkinaväkeä oli heinäkuussa 1739 Vehmaalla kerääntynyt soittajaa kuuntelemaan kymmenysaitan luo. Yleensä kymmenysaitat kuuluivat kirkkojen lähistöille. Käräjillä vuonna 1757 kuullun todistajan mukaan oli Vehmaan markkinoilla kaadettu lukkarin aitaa metelöitäessä. Sekin seikka antaa vaikutelman kirkon lähellä olleesta markkinapaikasta.

Markkinoiden historiaa tutkineen Jussi Vainionpään mukaan Vehmaan markkina-aikaa muutettiin talonpoikien anomuksesta. Vuonna 1760 oli tähdennetty, että markkinoille ehdittäisiin paremmin talvella kuin heinäaikana. Arveltiin myös, että talvella markkinoille olisi odotettavissa useampia myyntitavaroiden lajeja. Todennäköisesti yliampuvaa oli väittää, että kesäaikaan Vehmaan markkinoille tuotiin vain oluttynnyreitä, mutta niin kuitenkin väitettiin. Kamarikollegion käsiteltyä markkina-ajan kysymystä tuli lokakuussa 1765 päätökseksi, että Vehmaan markkinat siirrettäisiin tammikuulle. Vehmaan emäkirkon seutu oli markkinapaikkana myös siirron jälkeen.

Vehmaasta mainittiin lyhyesti vuonna 1794 Eric Tuneldin nimissä ilmestyneessä ruotsalaisessa maantieteellisessä teoksessa Suomen paikkakuntia kuvailtaessa. Vehmaalla silloin ilmoitettiin olevan vuodessa yhdet markkinat 25. tammikuuta. Markkinat ehkä olivat useampipäiväiset. Vehmaan kirkolla joka tapauksessa oli käräjäpöytäkirjojen mukaan vuonna 1767 oltu markkinoilla 26. ja 28. tammikuuta. Sinä vuonna tavallinen markkinapäivä osui sunnuntaille, ja markkina-aikaa tuli siirtää päivällä eteenpäin.

Vehmaan talvimarkkinoista harmiteltiin, että niistä ei oikein ollut hyötyä uusikaupunkilaisille. Niillä ei kaupiteltu ruokatarvikkeita, joita kyllä olisi kaupungin kulutukseen ja tukkukauppaan osteltu.

Vakka-Suomen maaseudulta haluttiin 1700-luvun lopulla karsia joitakin liikoja markkinoita. Sitä voitiin perustella sillä, että kaupunkeja oli lähellä kaupantekoa varten. Kauppakollegio ratkoi 1790–luvulla markkinoiden karsimiskysymyksiä. Siinä yhteydessä Vehmaan markkinoiden lakkauttaminen tuli ajankohtaiseksi vuoden 1796 tienoilla.

Esa Laukkanen