Sivuston kokoversioon
  • Torstai 19.4.2018
  • Haetaan nimipäiviä

Muistotilaisuuksissa usein edelleen perinteinen pitopöytä

Kalle Talvinen on toiminut pitokokkina omassa yrityksessään seitsemän vuotta. Sitä ennen hän työskenteli 17 vuotta Ruotsinlaivoilla sekä keittiömestarina Turussa ja Maskussa.
Kalle Talvinen on toiminut pitokokkina omassa yrityksessään seitsemän vuotta. Sitä ennen hän työskenteli 17 vuotta Ruotsinlaivoilla sekä keittiömestarina Turussa ja Maskussa.
13.4.2018 klo 08:20

Sari Honkasalo
Moni muistotilaisuutta järjestävä miettii, tarjotako lämmin ruoka vai pelkästään kahvia suolaisen ja makean kera. Ratkaisuun vaikuttaa ainakin se, tuleeko hautajaisiin myös pitkänmatkalaisia. Eroa on myös siinä, ollaanko kaupungissa vai maaseudulla.

Maskulainen pitopalveluyrittäjä Kalle Talvinen tekee tiivistä yhteistyötä Nousiaisten hautauspalvelun kanssa, ja siksi hänelle on kertynyt paljon kokemusta myös muistotilaisuuksista.

– Muistotilaisuudet ovat muuttuneet melko paljon, niistä on tullut pienempiä ja intensiivisempiä, ja ne ovat siirtyneet enemmän kodeissa pidettäviksi. Mutta mitä kauemmas kaupungista mennään, sitä isompia ovat edelleen myös muistotilaisuudet.

Ihmisläheisyys on Talvisesta muistotilaisuuksissa tärkeää, ja hän pyrkii aina tapaamaan asiakkaan, jotta tarjoilut voidaan suunnitella asiakkaan tarpeiden mukaan. Valittavana on myös valmiita menu-vaihtoehtoja.

– Lähdemme siitä, että meillä on kunnia olla viimeisellä matkalla mukana. Jos Helvi-mamma on eläessään pitänyt rosollista tai puolukkaruispuurosta, niin niitä voidaan sitten tehdä. Tai Karjalasta kotoisin olevalle karjalainen pitopöytä.

Talvinen naurahtaa jonkun kollegan sanoneen, että hän on juuttunut 70-luvulle.

– Me teemme perinneruokaa, "sellaista kuin mamma teki joskus". Mutta ei se varmaan huono asia ole, koska asiakkaat ovat tykänneet.

Raaka-aineet hankitaan mahdollisimman paljon lähiseudun tuottajilta, ja kaikki ruuat pyritään tekemään alusta asti itse.

– Ruuan pitää maistua ruualle, ei lihaliemelle ja natriumglutamaatille.

Perinteisellä karjalanpaistilla on vahva sijansa muistotilaisuuksien pitopöydässä, mutta suosituimpia ovat lohi ja yleensäkin kalat, ja yhä enemmän kysytään myös erilaisia salaatteja.

– Voileipäkakkuja ei enää mene paljon, vaan mieluummin halutaan ruokaruokaa.

Keväällä menee paljon keittoja, ja erityisesti kasviskeitot ovat lisääntyneet kuten lämpimät kasvisruuat yleensäkin.

Kahvin kanssa halutaan edelleen perinteisiä täytekakkujakin, mutta suosittuja ovat raikkaat juustokakut, kuten sitruuna, lime ja mustikka.

– Kuivakakkuja ei mene juuri lainkaan, mutta ehkä hiukan yllättävää on, että pullakranssi on tullut takaisin.

Mustikkagraavattu siika on yksi Pitopalvelu Kalle Talvisen spesiaalijutuista, jolla hän on onnistunut yllättämään positiivisesti sellaisiakin ruokailijoita, jotka ovat olleet kovia kalastajia ja tehneet kalaruokia vuosikymmenien ajan.

Tässä nyt mahdollisuus muillekin valmistaa sitä:

4 siikafilettä

merisuolaa

sokeria

2 dl mustikkaa

Valmistus: Mausta kalat suolalla ja sokerilla. Käytä suolaa fileiden koosta riippuen noin 2 teelusikallista ja sokeria 1 teelusikallinen.

Survo mustikat ja sivele survos pensselillä huolellisesti fileen pintaan. Laita fileet vastakkain, kiedo ympärille leivinpaperia ja sen ympärille kelmua. Pistä jääkaappiin painon alle vähintään kymmeneksi tunniksi, mieluiten yön yli.

Ennen tarjoilua pyyhi mustikan kuoret tarkasti pois ja fileroi kala normaalisti pyrstöpuolelta.

Tärkeää on, että siika on erittäin tuoretta, muuten siitä tulee graavatessa helposti mössöä.

Mustikka antaa siialle värin lisäksi miedon aromin.

– Muitakin marjoja olemme kokeilleet, mutta ne eivät oikein ole toimineet. Mustikka on sopivan mieto eikä peitä kalan makua. Violetinsininen väri on jännä, mutta sitä ei kannata säikähtää.