Sivuston kokoversioon
  • Sunnuntai 22.4.2018
  • Haetaan nimipäiviä

Nyksä

Kalle tuli eilisehtool just sopivaste kylä. Mää oli sii laittamas kaffenkeitint napsauttamist vail kuntto, viarastulo varte. Se tarkotta et pöönät o pussis ja veret keittimes napsauttamist orottamas.

Olen ottanu tämmöse valmistautumistava ai ko joku soitta tulevas kylä. Sii o niin paljo mukavampi lauterata viaraan kans, ko kaffenkeitto vaati vähemmä huomio. En mää mittä Kallet ollu orottanu, se ko hyppä alvariis kaffet norkkomas, mukava miäs kyl tavallans, Nipa mää venttasi kyläilijäks. Tämä Niilo Olavi Ruiskukka o mun vanha tyäkaverini kymmensitte vuasitte takka. Välil nährä ussemmi, välil voi olla vuaski paussi.

Tänä aamul Nipa soitti, et olis tulos nyksän kans kylä jos mul passa sii ehtooerel. Simmone ai passa, eläkeläisel. Mää kertosi Kallel, et siält se vanha kampraati o taas tulos, uurer nysväns kans. Niinko oli puhelimes maininnu. Kalle muisti, et Nipa o hurattanu autoihi jo armeija jälkke. Mitä ihmeellisemppi kotteroi se oli omistanu ja ai muistanu kehhu, kui hiano peli nyt o löytyny. Simmost piänt leuhkimise vikka Niilos o, se täyty myänttä, mut ai jotta miälenkiintost se löysi. Me opitti välil tuntema iha uussi automerkei. Koeajoil.

Aikamoine arvauskilpailu meil Kallen kans syntyski, mikä auto voi olla nysvä? Kalle meinas et joku Nyy Jookkeri, iso ja leviä. Mul taas oli ehrotuksena Laitpummi. Simmose piäne erikoise näköse auton kuva olin just nähny jossa nettisivu. Munst o tullu tämmöne ajantasalelävä, surffaile nettisivuil ihanko joku älytelefooniaikalaine. Orottamises o ai jotta mukava. Uut näkemise ilo, mist sit synty jauhotont kaffeleippä, puhet, tulevaisuutte. Meil kyl rupes puhe lentämä sii orottamise aikanaki. Minkä värine peli siält tulee? Onk miäs lihonnu? Joko se o päässy tupakast ero? Tämmössi me funteratti ja imetti kuumaa kaffet sisäl posket lommol.

Orotus palkitti, Nipa kurvas pihal kirkkavihriä Kuplavolkkarin kans. Vai tommone se nyksä sit o, meilt tuli ko yhrest suust. Mut ei Niilo tullukka yksi, sil oli joku maalattuhuuline naine muka. Me flytätti äkki pois akkunast, ja istutti pöyräviäres ko tinasotilaat, ko ovelt kuulus koputus. Hain viäl yhre kaffekupi lissä täl naisel ja alotetti kankkia seurustelu. Aika luannikas se tulija oli, ko tutummaks päästi. Mää rupesi sii sit, mailmamiähe ottei kehuma, et luannikka värise nyksä Niilo o löytäny. Tommone vihriä erottu suuremmallaki parkkipaikal ja löyty helposte. Kalle viäl säesti, et mitä vuasmalli tommone peli o.

Piäneaikka kaffepöyräs oli ihmeellise hiljast ja sit Niilo ja se naine rupesa naurama. Ne veti oikke syräme pohjast. Vai löyty vihriä helposte ja poikki kiinnosta vuasmalli. Kyl täl Antskul o ny mustavalkoset vaatteet ja jossan kuurenkympi paikkeil se o iältäns. Siit sitä vuasmalli voi laske. Kyl ne sen tajus, et me Kallen kans oltti ihan pihal siit, mitä se nyksä tarkotta. Ei se ol mikkä uus auto, se o se nykyne muija. Eksä ja nyksä. Sii se oli selvitys. Josei olis ollu nii mahrottoma hyvä pulla suuhunpantavaks, olis Kallelt tullu ensmäine kirosana kolmenkymmentte vuatte. Niinpaljo meit harmitti ittemme nolaamine.

Jukka A. Suominen

Sää