Sivuston kokoversioon
  • Torstai 19.4.2018
  • Haetaan nimipäiviä

Kyläkoulut kunniaan

Lapset ja nuoret ovat yhteisten asioiden hoidossa tärkein asia. Olen seurannut erittäin huolestuneena paikallisen päätöksenteon pohdintoja aiheeseen liittyen.

Monien kuntien, esimerkiksi Naantalin kaupungin suunnitelma keskittää opetus suurempiin yksiköihin varhaiskasvatuksesta lukiolaisiin on virhe. Suuruuden ekonomia voi toimia Excel-taulukossa euroina ja lyhyellä jänteellä, mutta lasten ja nuorten kannalta tilanne on päinvastoin.

Kasvatus ja koulutus ovat inhimillistä kohtaamista sekä osaamisen siirtoa sukupolvelta toiselle. Sitä ei voi tapahtua massatuotantona kuten kyläkouluissa: Aika ja ammattilaiset eivät riitä kohtaamaan kaikkia lapsia yksilöinä isossa yksikössä.

Opetuksen ammattilaisten osaaminen ja riittävän pienet ryhmät ovat oleellinen osa kansainvälisesti tunnettua koulutusjärjestelmäämme. Tämäkö halutaan ajaa alas?

Asumme Naantalin Vanhassakaupungissa. Lapseni ja lastenlapseni saivat käydä koulunsa lähikoulussa. Pikkukoulun arki oli inhimillistä ja turvallista: Tunnettiin opettajat, oppilaat, vanhemmat ja koulumatka.

Kaikki vanhemmat ovat varmaankin edelleen samaa mieltä siitä, että ei ole samantekevää, millaisessa ilmapiirissä lapsi kouluvuotensa kasvaa.

Kultaisella 60-luvulla olin kahden kyläkoulun opettaja. Esimerkiksi Laitilan Untamalan koulussa oli 27 oppilasta ja kaksi opettajaa. Köyhällä Suomella oli silloin varaa pieniin koululuokkakokoihin sekä antaa mahdollisuus inhimillisille perusarvoille.

Enää ei näytä olevan, vaikka kansantuote on kasvanut aivan uusiin lukemiin. Mikä on sitten muuttunut? Päättäjien arvomaailma, mutta miksi?

Osaava, koulutettu ja hyvin voiva väki pienessä maassa kun taitaa olla se ainoa todellinen kilpailuvaltti.

Koirat haukkuvat, mutta karvaani kulkee, näinhän se menee. Vanhan koiran haukkua kaikki eivät edes halua kuulla. Siitä huolimatta haukun, sanon ja alleviivaan: pienemmät luokkakoot ja ainakin ala-asteilla lähikoulut (kyläkoulut ja kaupunginosakoulut) kunniaan. Niissä ovat inhimillisempi ympäristö oppia elämään.

Koulukiusaaminen toimii hyvin suurissa yksiköissä. Sosiaalinen lähipiiri inhimillistää lasten, opettajien, vanhempien ja sukulaistenkin yhteistyön. Siellä koulukiusaamisen siemenet hautautuvat usein heti alkuunsa.

Eikä sovi unohtaa kyläkoulujen asemaa asuinyhteisönsä kulttuurin, harrastusten ja monimuotoisen yhdessä toimimisen keskuksena. Kun kyläkoulu kuolee, lapset kuskataan suuriin oppimiskeskuksiin. Pienestä pitäen. Siinä on lämminhenkisyys ja turvallisuus kaukana. Kun kyläkoulu kuolee, kylän lapset eivät voi hyvin, eivätkä muutkaan kyläläiset.

”Kyläkoulu” on kansakunnan peruskivi. Sitä ei kannata nyt hyvinä aikoina purkaa, koska se tulevaisuudessa halutaan varmasti takaisin. Koskaan meillä ei ole mennyt taloudessa niin hyvin kuin nyt. Miksi me nyt unohdamme lastemme hyvinvoinnin. Todellinen muutoksen perusta ei ole ekonomia, vaan päättäjien vastuuntunnoton arvomaailma. Lastemme hyvinvointiin satsaaminen on tulevaisuuden rakentamista.

Pentti-Oskari Kangas
Kyläkoulun opettaja Emeritus